a).
Mies huokaisi. Hän katsoi ulos ikkunasta odottavaisen näköisenä. Emil alkoi litkiä lihakeittoaan. Kuppilan ovi avautui ja kello kilahti. Samassa miehen katse kirkastui hetkeksi, mutta ilme lannistui selvästi siksi, että ovesta ei tullutkaan hänelle tuttua henkilöä. Ehkä hän odotti jotakuta.
Mies huomasi Emilin tuijottavan häntä. Emil kääntyi pois, mutta näki, että mies hymyili ystävällisesti. He olivat ainoat asiakkaat kuppilassa.
- Rakkaus... Se on maailman ihanin ja onnettomin asia, sanoi mies.
Emil lopetti keittonsa syömisen ja tuijotti miestä. Jostakin syystä Emil sääli miestä, koska hänellä oli selvästi sydänsuruja. Mies katseli ikkunasta sateista ilmaa. Mies tilasi tarjoilijalta viskin. Hän otti sen yhdellä kulauksella ja ähkäisi perään.
Mies nousi surullisena pöydästä, otti takkinsa ja lähti kävelemään ovea päin. Matkalla hän pysähtyi Emilin kohdalle.
- Mahtavia nuo naiset , vaikka välillä niistä ei vaan ota selvää, sanoi mies ja käveli ovesta sateiseen ilmaan laittamattaan takkia päälleen. Emil jäi tuijottamaan miehen perään hölmistynyt ilme kasvoillaan.
b). Lappeenranta, Takamaankatu, huhtikuu, purkkipersikka, Redrama, kenguru
Oli eräs tavallinen huhtikuun keskiviikko aamu. Redrama lähti kävelemään Takamaankadulta kohti Lappeenrannan keskustaa. Hän oli kovin nälkäinen, joten meni ostamaan kaupasta purkkipersikoita. Hän meni istumaan puiston penkille ja kävi syömään ostamiaan persikoita. Aurinko paistoi ja oli lämmintä siihen nähden, että oli vasta huhtikuu. Yhtäkkiä hänen viereensä tuli kenguru. Kenguru katsoi vuoroin Redramaa ja persikkapurkkia. Redrama antoi kengurulle yhden persikan, koska tajusi sen olevan nälkäinen. Kun Redrama lähti jatkamaan matkaa, kenguru lähti seuraamaan häntä. Myöhemmin heistä tuli erottomattomat ystävykset.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti