Äidinkielen kurssi 11 oli minusta hyödyllinen ajatellen tulevia kirjoituksia. Kirjoittamisesta tuli jakson aikana rutiinia ja vaikka alussa kirjoittaminen ehkä tökki, loppua kohden alkoi mennä paremmin.
Aikaa kirjoittamiseen oli per teksti riittävästi ja jos ei saanut tunneilla tehtyä, oli helppo viimeistellä teksti kotona. Kirjoitettavia tekstilajeja oli riittävästi ja kivasti oli myös valinnanvaraa.
Sen ainakin opin tällä kurssilla, että ennen omia YO-kirjoituksiani minun täytyy kirjoittaa tekstitaitovastauksia ja esseitä, koska rutiinilla ne alkoivat mennä paremmin ja paremmin! Olisin halunnut kuitenkin vähän henkilökohtaisempaa palautetta, mutta ymmärrän että ryhmän ollessa näin suuri, se on vaikeaa.
torstai 23. toukokuuta 2013
keskiviikko 22. toukokuuta 2013
6. Bloggaan - olen siis olemassa
Tyyliblogeja, treeniblogeja, lifestyleblogeja ja ruokablogeja.. Blogeja on melkeinpä joka lähtöön. Yleisimpiä blogeja ovat kuitenkin niin sanotut lifestyleblogit, jossa kirjoittajat kertovat omasta elämästään. Blogi voi sisältää vaikkapa uusia ostoksia tai viikonloput menoja. Suomessakin on monia bloggaajia, jotka jaksavat panostaa omiin blogeihinsa. Monet bloggaajat tekevätkin yhteistyötä muun muassa nelly.com -verkkokaupan kanssa.
Blogeja luetaan nykyisin todella paljon. Ennen pelattiin tietokonepelejä, mutta nyt luetaan blogeja. Blogien lukeminen ja bloggaaminen on nykyisin todella suosittua ja siitä on tullut ikään kuin muoti-ilmiö. Kuulin kerran ystäväni koulussa sanovan, että on kaksi viikkoa myöhässä. Tällä hän tarkoitti onneksi vain blogien lukemista, eikä ollut kerennyt lukea seuraamiaan blogeja kahteen viikkoon. Eivätkä tytöt ole ainoita, jotka kirjoittavat blogeja, vaikka voisi luulla toisin. Myös monet miehet kirjoittavat blogeja. Suurin osa bloggaajista on silti edelleen naisia. On hyvää viihdettä lukea netistä bloggaajien parisuhde- ja kaveridraamoja. Myös uusia ostoksia on mielenkiintoista lukea, koska sieltä saa itselleen paljon vaatevinkkejä. Nykyisin myös erilaiset aikakausilehdet järjestävät erilaisia kilpailuja bloggaajille. Esimerkiksi Cosmopolitanissa on aina joka kuukausi "kuukauden bloggaaja". Lehdissä myös on paljon tekstejä useista bloggaajista ja he antavat siellä erilaisa tyylivinkkejä.
Omalla blogillaan voi saada hyvin itseään kuuluviin ja jakaa omia mielipiteitä. Niin kuin otsikossakin lukee "olen siis olemassa". Joskus bloggaamiseen liittyy kuitenkin varjopuolia. Anonyymit voivat tulla kommentoimaan ja arvostelemaan omia tekemisiä ja mielipiteitä. Bloggaajan täytyisi vain sivuttaa tuollaiset ilkeät kommentit ja olla välittämättä niistä. Toinen ihminen ei voi edes blogia lukemalla tietää kaikkea toisesta ihmisestä, vaikka blogiin jakaisikin kaikki tekemisensä ja ajatuksensa. On kuitenkin hyvä, että blogin sisältöön panostaa ja jaksaa miettiä myös blogin ulkoasua.
"Luitteko mitä se yks oli taas blogissaan kirjoittanut?", kuulen ystävieni kysyvän. Sitten aletaan jauhamaan jonkun bloggaajan edellispäivän postauksesta ja kirjoittajan mielipiteistä. Kavereiden kanssa tiedetään muutama helsinkiläinen bloggaaja, ketkä ovat keskenään kavereita. Viikoittain tulee heistäkin puhuttua ja setvittyä heidän yhteisiä tekemisiä ja kissatappeluita. Ihan kuin ihmiset voisivat vain puhua jonkun bloggaajan elämästä ja luulla, että blogia lukemalla voi tietää toisesta ihmisestä kaiken. Uskon, että blogin perusteella saa vain pintaraapaisun ihmisestä, eikä minun mielestäni siksi ihmistä saisi arvostella. Pienissä kaupungeissa, kuten Lappeenrannassa, nuoret tuntevat melko hyvin kaikki muut nuoret ja täällä bloggaajista puhutaan jonkun verran.
Niin hassulta kuin se kuulostaakin, osa bloggaajista elättää itsensä bloggaamalla. Heillä on yhteistyökumppaneita ja he saavat ilmaisia tuotteita kumppaneiltaan. Jotkut myös maksavat bloggaajille. "Mitä enemmän saat lukijoita ja mitä suositumpi blogisi on, sitä enemmän saat alennuksia ja rahaa.", kuuluu sanottavan. Ihan kuin bloggaamisesta olisi tullut uusi ammatti sairaanhoitajien ja putkimiesten joukossa. Ulkomailla kuitenkin bloggaamisella tienaa paljon enemmän, kuin täällä Suomessa.
Blogit ja bloggaaminen on uusi ja mielenkiintoinen muoti-ilmiö, joka toivottavasti jatkuu pitempään eikä ole kuin tähdenlento, joka tulee ja menee. On kiintoisaa, kun bloggaamisellakin voi nykyään elättää itsensä. Vaatii kuitenkin paljon, että omasta blogistaan saa suositun. Niin sisältöön kuin ulkonäköönkin pitää panostaa. Arvostan niitä, jotka uskaltavat jakaa ajatuksiaan, ottaa vastaan kritiikkiä ja silti panostaa omaan blogiin ja jaksaa kirjoittaa sinne.
Blogeja luetaan nykyisin todella paljon. Ennen pelattiin tietokonepelejä, mutta nyt luetaan blogeja. Blogien lukeminen ja bloggaaminen on nykyisin todella suosittua ja siitä on tullut ikään kuin muoti-ilmiö. Kuulin kerran ystäväni koulussa sanovan, että on kaksi viikkoa myöhässä. Tällä hän tarkoitti onneksi vain blogien lukemista, eikä ollut kerennyt lukea seuraamiaan blogeja kahteen viikkoon. Eivätkä tytöt ole ainoita, jotka kirjoittavat blogeja, vaikka voisi luulla toisin. Myös monet miehet kirjoittavat blogeja. Suurin osa bloggaajista on silti edelleen naisia. On hyvää viihdettä lukea netistä bloggaajien parisuhde- ja kaveridraamoja. Myös uusia ostoksia on mielenkiintoista lukea, koska sieltä saa itselleen paljon vaatevinkkejä. Nykyisin myös erilaiset aikakausilehdet järjestävät erilaisia kilpailuja bloggaajille. Esimerkiksi Cosmopolitanissa on aina joka kuukausi "kuukauden bloggaaja". Lehdissä myös on paljon tekstejä useista bloggaajista ja he antavat siellä erilaisa tyylivinkkejä.
Omalla blogillaan voi saada hyvin itseään kuuluviin ja jakaa omia mielipiteitä. Niin kuin otsikossakin lukee "olen siis olemassa". Joskus bloggaamiseen liittyy kuitenkin varjopuolia. Anonyymit voivat tulla kommentoimaan ja arvostelemaan omia tekemisiä ja mielipiteitä. Bloggaajan täytyisi vain sivuttaa tuollaiset ilkeät kommentit ja olla välittämättä niistä. Toinen ihminen ei voi edes blogia lukemalla tietää kaikkea toisesta ihmisestä, vaikka blogiin jakaisikin kaikki tekemisensä ja ajatuksensa. On kuitenkin hyvä, että blogin sisältöön panostaa ja jaksaa miettiä myös blogin ulkoasua.
"Luitteko mitä se yks oli taas blogissaan kirjoittanut?", kuulen ystävieni kysyvän. Sitten aletaan jauhamaan jonkun bloggaajan edellispäivän postauksesta ja kirjoittajan mielipiteistä. Kavereiden kanssa tiedetään muutama helsinkiläinen bloggaaja, ketkä ovat keskenään kavereita. Viikoittain tulee heistäkin puhuttua ja setvittyä heidän yhteisiä tekemisiä ja kissatappeluita. Ihan kuin ihmiset voisivat vain puhua jonkun bloggaajan elämästä ja luulla, että blogia lukemalla voi tietää toisesta ihmisestä kaiken. Uskon, että blogin perusteella saa vain pintaraapaisun ihmisestä, eikä minun mielestäni siksi ihmistä saisi arvostella. Pienissä kaupungeissa, kuten Lappeenrannassa, nuoret tuntevat melko hyvin kaikki muut nuoret ja täällä bloggaajista puhutaan jonkun verran.
Niin hassulta kuin se kuulostaakin, osa bloggaajista elättää itsensä bloggaamalla. Heillä on yhteistyökumppaneita ja he saavat ilmaisia tuotteita kumppaneiltaan. Jotkut myös maksavat bloggaajille. "Mitä enemmän saat lukijoita ja mitä suositumpi blogisi on, sitä enemmän saat alennuksia ja rahaa.", kuuluu sanottavan. Ihan kuin bloggaamisesta olisi tullut uusi ammatti sairaanhoitajien ja putkimiesten joukossa. Ulkomailla kuitenkin bloggaamisella tienaa paljon enemmän, kuin täällä Suomessa.
Blogit ja bloggaaminen on uusi ja mielenkiintoinen muoti-ilmiö, joka toivottavasti jatkuu pitempään eikä ole kuin tähdenlento, joka tulee ja menee. On kiintoisaa, kun bloggaamisellakin voi nykyään elättää itsensä. Vaatii kuitenkin paljon, että omasta blogistaan saa suositun. Niin sisältöön kuin ulkonäköönkin pitää panostaa. Arvostan niitä, jotka uskaltavat jakaa ajatuksiaan, ottaa vastaan kritiikkiä ja silti panostaa omaan blogiin ja jaksaa kirjoittaa sinne.
keskiviikko 15. toukokuuta 2013
5. Normaalia nuoruuden elämää
”Meitä oli viis kundii. Me pidettiin yhtä – melkein aina. Musta meillä
oli kaikilla ihan normaalit perheet. Normaalit ongelmat. Normaalit
fiilikset. Ei mitään, mistä ei ois päässy yli. Sitten sinä yhtenä
vuotena kaikki alkoi mennä jostain syystä päin vittua.”
Otin mukavan asennon elokuvateatterin pehmeästä penkistä. Pian elokuvateatterin valotkin sammuivat ja valkokankaalla alkoi pyöriä Kohta 18 -elokuva. Maarit Lallin ohjaama elokuva kertoo viidestä nuoresta miehestä, jotka painivat normaaleissa nuoruuden ongelmissa. Joskus nuoret miehet eivät ole kaikkeen valmiita ja ongelmat ovat suurempia, kuten Peten tyttöystävän abortti.
Kohta 18 on realistinen elokuva nuoruudesta, jossa viisi nuorta miestä painivat omien nuoruuden ongelmiensa kanssa. Myöskään poikien perheissä ei konflikteilta vältytä. Elokuva oli todella hyvä, koska itse pystyi samastumaan ainakin joihinkin elokuvan vaiheisiin ja nuorten miesten ajatuksiin: vanhemmat eivät ymmärrä ja kaverit ovat tärkeitä. Elokuva kuvaa hyvin nuorten ongelmia, normaalia arkea, ystävyyttä ja kapinavaihetta.
Elokuvan aitous ei yllätä, kun luin yhden näistä viidestä päänäyttelijästä osallistuvan elokuvan käsikirjoitukseen. Sillä keinolla elokuva sai varmasti enemmän todenmukaisuutta, kuin pelkästään vanhemman naisen käsikirjoittamana. Ei ihme, että elokuva on ansainnut monia Jussi -palkintoja vuonna 2013. Kohta 18 sai parhaan elokuvan, parhaan ohjauksen ja parhaan käsikirjoituksen Jussi-palkinnot.
Elokuvaan oli valittu juuri oikeat näyttelijät. Päänäyttelijät ovat itsekin nuoria ja siksi osaavat samastua hyvin elokuvaan. Lisäksi näyttelijät ovat aivan tavallisia nuoria, eivätkä millään tavalla erikoisia. Elokuvaa jaksoi myös katsoa, koska pojat ovat ilo silmälle.
Elokuva on suomalaiseksi elokuvaksi todella hyvä. Elokuvasta välittyy hyvä fiilis ja nuoruuden ongelmiin ei jäädä rypemään, vaan elämää jatketaan eteenpäin. Yleensä elokuvissa nuorilla on todella suuria ongelmia, kuten huumeita ja kadun pohjalla rypemistä. Tässä elokuvassa kuitenkin ongelmat rajoittuvat aivan normaaleihin 17-vuotiaiden ongelmiin. Elokuvan alussa kuitenkin odotin jollain tapaa jotain juonta, mutta loppupeleissä elokuva on tällä tavoin paljon parempi. Elämässä ei tarvitse tapahtua normaaleja kummempia asioita ja silti nuoruus on parasta aikaa.
Otin mukavan asennon elokuvateatterin pehmeästä penkistä. Pian elokuvateatterin valotkin sammuivat ja valkokankaalla alkoi pyöriä Kohta 18 -elokuva. Maarit Lallin ohjaama elokuva kertoo viidestä nuoresta miehestä, jotka painivat normaaleissa nuoruuden ongelmissa. Joskus nuoret miehet eivät ole kaikkeen valmiita ja ongelmat ovat suurempia, kuten Peten tyttöystävän abortti.
Kohta 18 on realistinen elokuva nuoruudesta, jossa viisi nuorta miestä painivat omien nuoruuden ongelmiensa kanssa. Myöskään poikien perheissä ei konflikteilta vältytä. Elokuva oli todella hyvä, koska itse pystyi samastumaan ainakin joihinkin elokuvan vaiheisiin ja nuorten miesten ajatuksiin: vanhemmat eivät ymmärrä ja kaverit ovat tärkeitä. Elokuva kuvaa hyvin nuorten ongelmia, normaalia arkea, ystävyyttä ja kapinavaihetta.
Elokuvan aitous ei yllätä, kun luin yhden näistä viidestä päänäyttelijästä osallistuvan elokuvan käsikirjoitukseen. Sillä keinolla elokuva sai varmasti enemmän todenmukaisuutta, kuin pelkästään vanhemman naisen käsikirjoittamana. Ei ihme, että elokuva on ansainnut monia Jussi -palkintoja vuonna 2013. Kohta 18 sai parhaan elokuvan, parhaan ohjauksen ja parhaan käsikirjoituksen Jussi-palkinnot.
Elokuvaan oli valittu juuri oikeat näyttelijät. Päänäyttelijät ovat itsekin nuoria ja siksi osaavat samastua hyvin elokuvaan. Lisäksi näyttelijät ovat aivan tavallisia nuoria, eivätkä millään tavalla erikoisia. Elokuvaa jaksoi myös katsoa, koska pojat ovat ilo silmälle.
Elokuva on suomalaiseksi elokuvaksi todella hyvä. Elokuvasta välittyy hyvä fiilis ja nuoruuden ongelmiin ei jäädä rypemään, vaan elämää jatketaan eteenpäin. Yleensä elokuvissa nuorilla on todella suuria ongelmia, kuten huumeita ja kadun pohjalla rypemistä. Tässä elokuvassa kuitenkin ongelmat rajoittuvat aivan normaaleihin 17-vuotiaiden ongelmiin. Elokuvan alussa kuitenkin odotin jollain tapaa jotain juonta, mutta loppupeleissä elokuva on tällä tavoin paljon parempi. Elämässä ei tarvitse tapahtua normaaleja kummempia asioita ja silti nuoruus on parasta aikaa.
keskiviikko 8. toukokuuta 2013
4. Kaiken maailman ikärajat
tehtävä 5.
Maailma on täynnä ikärajoja. Ikärajoja on nyt ja tulee varmasti aina olemaan. Ikärajoja on niin alkoholin ostossa, kuin tietokonepeleissäkin. Ikärajat ovat tarkoin määritelty, vaikkakin joskus saattaa tuntua, että niitä on liioiteltu.
Mietojen alkoholijuomien ostoikäraja on 18 vuotta, kun taas väkevien on 20. Nuorena biologinen kehitys on vielä pahasti kesken ja on määritetty, että 18-vuotias on tarpeeksi kypsä fyysisesti ostamaan alkoholia ja käyttämään sitä. Kuitenkin monet nuoret juovat alkoholia alaikäisenä. Täysi-ikäistä kaveria pyydetään hakemaan kaljaa kaupasta ja hänelle maksetaan hakupalkkaa. Nurkan takana laitetaan kaljat omaan laukkuun, kiitetään ja lähdetään illan viettoon. 18 vuoden ikäraja alkoholiin liittyvissä asioissa on hyvä, koska nuoret teini-ikäiset eivät ole kehittyneet vielä tarpeeksi ja alkoholi voi aiheuttaa heille ongelmia.
Erilaiset ravintolat, yökerhot ja jopa kahvilat ovat alaikäisiltä kielletty. Ilman ikärajaa yökerhoissa ravaisi lauantai-iltana jopa 13-vuotiaita nuoria. Nykypäivänä en ihmettelisi vaikka jopa ala-aste ikäiset kävisivät niissä. 18 vuoden ikäraja on sopiva ja ikärajaa todellakin tarvitaan. Siitä ei tulisi mitään, jos nuoremmat lapset kävisivät yökerhoissa. Kahviloiden ikärajaa en aivan ymmärrä. Esimerkiksi Lappeenrannan Coffee House on klo 23 jälkeen k-18.Missä alaikäinen nuoriso sitten viettää aikaansa? Kadun kulmilla ja luvattomassa paikassako? Toisaalta kyllä Lappeenrannassakin on paikkoja, missä nuoret voivat ainakin viikonloppuisin viettää aikaa. Ehkä niitä voisi kuitenkin olla enemmän ja niiden mainostamiseen voisi panostaa enemmän.
Kun elokuva alkaa, ruudussa näkyy yleensä suositusikäraja. Yleensä se on 7, 12, 16 tai 18. Joskus televisiossa näkyy lisäsymboleja, kuten, että elokuva sisältää väkivaltaa tai päihteiden käyttöä. Nämä ovat vain suosituksia, joita kannattaa silti noudattaa. Liian nuorelle k-18 elokuva saattaa jättää pahoja mielikuvia esimerkiksi liian väkivaltaisesta elokuvasta. Kerran elokuvavuokraamossa minulta kysyttiin, että olenhan jo 16 vuotta, mutta papereita minulta ei katsottu. Elokuviinkin olen päässyt kavereiden kanssa, vaikka emme olleet vielä sen ikäisiä, mitä elokuvan katsomiseen suositeltiin. Minun mielestäni siis itse saa päättää katsooko elokuvia, vaikka ei olisi vielä sen ikäinen, mitä suojaikäraja määrittää.
Tupakan ostamista toisaalta valvotaan tarkasti ja itseltänikin on paperit aina kysytty, mutta tiedän tapauksia, kun kaveri on vain mennyt kauppaan ja ostanut röökiaskin. Ei siinä silloin mitään ongelmaa ollut. Uuden lain astuessa voimaan, jossa paperit, niin tupakan kuin alkoholinkin ostossa, on kysyttävä alle 30-vuotiaan näköiseltä henkilöltä. Mielestäni tupakkaa on helppo saada myös alaikäisen. Aina löytyy täysi-ikäisiä kavereita, jotka lupautuvat hakemaan kaupasta tupakkaa. Siinä sitten vain hakijan täytyy miettiä, onko hänestä ihan okei hakea alaikäisille tupakkaa vai jääkö asia vaivaamaan, että on tehnyt jotain luvatonta.
Ajokortti on hyvä esimerkki ikärajojen asettamisesta. Minun mielestäni nuoremmat eivät ole vielä tarpeeksi kypsiä liikenteeseen autolla. Nytkin liikenteessä liikkuu paljon kuskeja, joilla on tarve näyttää kavereilleen taitojaan ja kaahailua. Jos esimerkiksi 15-vuotiaat saisivat ajokortin, saattaisi liikenneonnettomuuksia ja kaahailua olla enemmän.
Monesti ikärajoja rikotaan ja laiminlyödään. Kaikkia rajoituksia ei pysty tarkasti valvomaan. Yökerhoihin mennessä on helppo lainata täysi-ikäisten kaverin ajokorttia ja mennä juhlimaan alaikäisenä. Välillä mietin, pitäisikö ikärajoja alentaa. Tarkemmin, kun käyn miettimään, tämän hetkiset ikärajat ovat oikein hyvät. On hyvä, että alkoholin ostossa mietoja voi ostaa jo 18-vuotias, mutta vasta 20-vuotiaat voivat ostaa väkeviä. Toisin sanoen ikärajat on asetettu suojelemaan lapsia ja nuoria.
Maailma on täynnä ikärajoja. Ikärajoja on nyt ja tulee varmasti aina olemaan. Ikärajoja on niin alkoholin ostossa, kuin tietokonepeleissäkin. Ikärajat ovat tarkoin määritelty, vaikkakin joskus saattaa tuntua, että niitä on liioiteltu.
Mietojen alkoholijuomien ostoikäraja on 18 vuotta, kun taas väkevien on 20. Nuorena biologinen kehitys on vielä pahasti kesken ja on määritetty, että 18-vuotias on tarpeeksi kypsä fyysisesti ostamaan alkoholia ja käyttämään sitä. Kuitenkin monet nuoret juovat alkoholia alaikäisenä. Täysi-ikäistä kaveria pyydetään hakemaan kaljaa kaupasta ja hänelle maksetaan hakupalkkaa. Nurkan takana laitetaan kaljat omaan laukkuun, kiitetään ja lähdetään illan viettoon. 18 vuoden ikäraja alkoholiin liittyvissä asioissa on hyvä, koska nuoret teini-ikäiset eivät ole kehittyneet vielä tarpeeksi ja alkoholi voi aiheuttaa heille ongelmia.
Erilaiset ravintolat, yökerhot ja jopa kahvilat ovat alaikäisiltä kielletty. Ilman ikärajaa yökerhoissa ravaisi lauantai-iltana jopa 13-vuotiaita nuoria. Nykypäivänä en ihmettelisi vaikka jopa ala-aste ikäiset kävisivät niissä. 18 vuoden ikäraja on sopiva ja ikärajaa todellakin tarvitaan. Siitä ei tulisi mitään, jos nuoremmat lapset kävisivät yökerhoissa. Kahviloiden ikärajaa en aivan ymmärrä. Esimerkiksi Lappeenrannan Coffee House on klo 23 jälkeen k-18.Missä alaikäinen nuoriso sitten viettää aikaansa? Kadun kulmilla ja luvattomassa paikassako? Toisaalta kyllä Lappeenrannassakin on paikkoja, missä nuoret voivat ainakin viikonloppuisin viettää aikaa. Ehkä niitä voisi kuitenkin olla enemmän ja niiden mainostamiseen voisi panostaa enemmän.
Kun elokuva alkaa, ruudussa näkyy yleensä suositusikäraja. Yleensä se on 7, 12, 16 tai 18. Joskus televisiossa näkyy lisäsymboleja, kuten, että elokuva sisältää väkivaltaa tai päihteiden käyttöä. Nämä ovat vain suosituksia, joita kannattaa silti noudattaa. Liian nuorelle k-18 elokuva saattaa jättää pahoja mielikuvia esimerkiksi liian väkivaltaisesta elokuvasta. Kerran elokuvavuokraamossa minulta kysyttiin, että olenhan jo 16 vuotta, mutta papereita minulta ei katsottu. Elokuviinkin olen päässyt kavereiden kanssa, vaikka emme olleet vielä sen ikäisiä, mitä elokuvan katsomiseen suositeltiin. Minun mielestäni siis itse saa päättää katsooko elokuvia, vaikka ei olisi vielä sen ikäinen, mitä suojaikäraja määrittää.
Tupakan ostamista toisaalta valvotaan tarkasti ja itseltänikin on paperit aina kysytty, mutta tiedän tapauksia, kun kaveri on vain mennyt kauppaan ja ostanut röökiaskin. Ei siinä silloin mitään ongelmaa ollut. Uuden lain astuessa voimaan, jossa paperit, niin tupakan kuin alkoholinkin ostossa, on kysyttävä alle 30-vuotiaan näköiseltä henkilöltä. Mielestäni tupakkaa on helppo saada myös alaikäisen. Aina löytyy täysi-ikäisiä kavereita, jotka lupautuvat hakemaan kaupasta tupakkaa. Siinä sitten vain hakijan täytyy miettiä, onko hänestä ihan okei hakea alaikäisille tupakkaa vai jääkö asia vaivaamaan, että on tehnyt jotain luvatonta.
Ajokortti on hyvä esimerkki ikärajojen asettamisesta. Minun mielestäni nuoremmat eivät ole vielä tarpeeksi kypsiä liikenteeseen autolla. Nytkin liikenteessä liikkuu paljon kuskeja, joilla on tarve näyttää kavereilleen taitojaan ja kaahailua. Jos esimerkiksi 15-vuotiaat saisivat ajokortin, saattaisi liikenneonnettomuuksia ja kaahailua olla enemmän.
Monesti ikärajoja rikotaan ja laiminlyödään. Kaikkia rajoituksia ei pysty tarkasti valvomaan. Yökerhoihin mennessä on helppo lainata täysi-ikäisten kaverin ajokorttia ja mennä juhlimaan alaikäisenä. Välillä mietin, pitäisikö ikärajoja alentaa. Tarkemmin, kun käyn miettimään, tämän hetkiset ikärajat ovat oikein hyvät. On hyvä, että alkoholin ostossa mietoja voi ostaa jo 18-vuotias, mutta vasta 20-vuotiaat voivat ostaa väkeviä. Toisin sanoen ikärajat on asetettu suojelemaan lapsia ja nuoria.
perjantai 3. toukokuuta 2013
Mikä on ylioppilasessee ja miten se tehdään?
- Esseessä voi olla aineistopohja, kuten maalaus, tekstipätkä, mainos tms.
- Esseessä voi olla myös pelkkä otsikko tai lyhyt johdatus
- Jos on annettu valmis otsikko, sitä on aina käytettävä
- Sanamäärä on 400-500 sanaa
- Valitaan aina joku näkökulma, mistä kirjoitetaan
- Esseessä täytyy viitata aineistoon, jos sellainen on
- Esseessä on oltava aloitus- ja lopetuskappaleet
- Kieli pitää olla yleiskieltä
- Esseessä voi olla myös pelkkä otsikko tai lyhyt johdatus
- Jos on annettu valmis otsikko, sitä on aina käytettävä
- Sanamäärä on 400-500 sanaa
- Valitaan aina joku näkökulma, mistä kirjoitetaan
- Esseessä täytyy viitata aineistoon, jos sellainen on
- Esseessä on oltava aloitus- ja lopetuskappaleet
- Kieli pitää olla yleiskieltä
keskiviikko 24. huhtikuuta 2013
3. tekstitaitovastaus
c). Muuttuva maailma
Tuomas Kyrön kirjoittama novelli Vaniljaeskimo on Mielensäpahoittaja -kokoelmasta (2010). Novelli kertoo iäkkäästä miehestä, joka valittelee nykypäivän kohtelua erilaisissa asiakaspalvelutilanteissa.
Novellista saa sen käsityksen, että kertojan mukaan ennen on asiat olleet paremmin kuin nykypäivänä. Novelli antaa sen kuvan, että novellin vanhus on tyytymätön tämän päivän tilanteeseen uuden sukupolven asiakaspalvelussa. Esimerkiksi lääkärissä käydessä nuori lääkäri kirjoittaa tietokoneella eikä tavalliselle paperille ja lääkäri ei noussut seisomaan ja kättelemään miestä. Tästä saa kuvan, että vanhukset arvostavat vanhoja tapoja ja perinteitä. Novellin perusteella vanhukset haluavat heitä teititeltävän, niin kuin hekin joutuivat omia vanhempiaan ja muita aikuisia.
Novellissa mies sanoo: "Kuljin taksiseteleillä edestakaisin, kun terveyskeskuksen pakkipaikalla saattaa joutua peltikolareihin ja niitten vakuutuslappujen täyttäminen on minun näölläni aikamoinen urakka." Miehen mukaan liikennekulttuuri on selvästi muuttunut ja vanhukset eivät enää uskalla ajaa kovissa ruuhkissa.
Novellin mies menee myös jäätelökioskille odottaessaan taksia. Sitä hän kuvaa "kauhukokemuksella", koska nykypäivinä jäätelöt ovat todella isoja, liian makeita ja sisälle tungettu suklaata. Novellista saa kuvan, että maailmaa voi kuvata kuin jäätelöä. Ennen oli tavallinen vaniljaeskimo ja nykypäivänä jäätelöön on tullut lisää kokoa, makeutta ja ylimääräisiä täytteitä. Jäätelön osto tilanteesta käy myös ilmi, että vanhukset ovat hieman pihejä. Kertoja mietti raaskisiko tuhlata pari rahaa jäätelöön.
Novellin lopusta saa sellaisen kuvan, että vanhukset ovat ehkä vähän rasistisia eivätkä he hyväksy muuttuvaa maailmaa ja kansainvälistymistä. He eivät ehkä edes halua suhtautua uudenlaisiin asioihin ja mm. teknologiaan myönteisesti.
Tuomas Kyrön kirjoittama novelli Vaniljaeskimo on Mielensäpahoittaja -kokoelmasta (2010). Novelli kertoo iäkkäästä miehestä, joka valittelee nykypäivän kohtelua erilaisissa asiakaspalvelutilanteissa.
Novellista saa sen käsityksen, että kertojan mukaan ennen on asiat olleet paremmin kuin nykypäivänä. Novelli antaa sen kuvan, että novellin vanhus on tyytymätön tämän päivän tilanteeseen uuden sukupolven asiakaspalvelussa. Esimerkiksi lääkärissä käydessä nuori lääkäri kirjoittaa tietokoneella eikä tavalliselle paperille ja lääkäri ei noussut seisomaan ja kättelemään miestä. Tästä saa kuvan, että vanhukset arvostavat vanhoja tapoja ja perinteitä. Novellin perusteella vanhukset haluavat heitä teititeltävän, niin kuin hekin joutuivat omia vanhempiaan ja muita aikuisia.
Novellissa mies sanoo: "Kuljin taksiseteleillä edestakaisin, kun terveyskeskuksen pakkipaikalla saattaa joutua peltikolareihin ja niitten vakuutuslappujen täyttäminen on minun näölläni aikamoinen urakka." Miehen mukaan liikennekulttuuri on selvästi muuttunut ja vanhukset eivät enää uskalla ajaa kovissa ruuhkissa.
Novellin mies menee myös jäätelökioskille odottaessaan taksia. Sitä hän kuvaa "kauhukokemuksella", koska nykypäivinä jäätelöt ovat todella isoja, liian makeita ja sisälle tungettu suklaata. Novellista saa kuvan, että maailmaa voi kuvata kuin jäätelöä. Ennen oli tavallinen vaniljaeskimo ja nykypäivänä jäätelöön on tullut lisää kokoa, makeutta ja ylimääräisiä täytteitä. Jäätelön osto tilanteesta käy myös ilmi, että vanhukset ovat hieman pihejä. Kertoja mietti raaskisiko tuhlata pari rahaa jäätelöön.
Novellin lopusta saa sellaisen kuvan, että vanhukset ovat ehkä vähän rasistisia eivätkä he hyväksy muuttuvaa maailmaa ja kansainvälistymistä. He eivät ehkä edes halua suhtautua uudenlaisiin asioihin ja mm. teknologiaan myönteisesti.
sunnuntai 21. huhtikuuta 2013
2. mielipidekirjoitus
Liikuntavillitys
Nykypäivinä saa netistä lukea jos jonkinmoisia saliohjelmia ja treenivinkkejä. Tänä päivänä ainakin nuorten ja nuorten aikuisten keskuudessa ihanne kehonkuva on muuttunut laihasta, nälkää näkevästä luukasasta terveelliseen ja lihaksikkaaseen vartaloon. Nykyään arvostetaan enemmän treenattua kroppaa ja terveellistä elämäntapaa. Kuntosalista ja terveellisestä ruokavaliosta on tullut melkoinen muoti-ilmiö lähivuosina.
Vaikka terveellinen ruokavalio ja liikunta ovat terveenä pysymisen perusta, joillakin salilla käyminen ja lihasmassan kasvattaminen on alkanut menemään yli. Liikunnan ohella ruokavalio yleensä myös muuttuu. Syödään pelkkää raejuustoa, salaattia ja kanaa. Kaikki kalorit ja grammat lasketaan tarkkaan sekä voidaan pitää myös ruokapäiväkirjaa. Salista ja liikunnasta tehdään itselleen jokapäiväinen elämä. Elämästä ei nautita niin kuin ennen. Liiasta salivillityksestä voi aiheutua itselleen haittaa. Liian vähäisestä ravinnosta voi tulla erilaisia puutostauteja sekä ihmissuhteet voivat kärsiä.
Massan mukana menevät nuoret ovat ostaneet salikortin ja menneet treenaamaan. Yksin ei voi mennä, vaan kaverin kanssa mennään yhdessä. Sitten siellä salilla treenataan viereisissä laitteissa ja jutellaan. Aina laitteita ei osata käyttää oikein. Välillä mennään peilille ottamaan yhdessä kuva kännykällä. Kuvat laitetaan johonkin palveluun, kuten Facebookkiin tai Instagramiin.
Salivillityksen oheella on toiseksi muoti-ilmiöksi muodostunut fitness-urheilu. Nykyään fitness-urheilijoiden blogeja lukee tuhansia ihmisiä ja laji on todella suosittu. Olen sitä mieltä, että liikunta, terveelliset elämäntavat ja ruokatottumukset ovat kaikin puolin hyviä asioita, kunhan asia ei mene ihan yli. Välillä pitää itselleen antaa aikaa rentoutua ja syödä mitä mieli tekee.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)