5. Normaalia nuoruuden elämää

”Meitä oli viis kundii. Me pidettiin yhtä – melkein aina. Musta meillä oli kaikilla ihan normaalit perheet. Normaalit ongelmat. Normaalit fiilikset. Ei mitään, mistä ei ois päässy yli. Sitten sinä yhtenä vuotena kaikki alkoi mennä jostain syystä päin vittua.”

Otin mukavan asennon elokuvateatterin pehmeästä penkistä. Pian elokuvateatterin valotkin sammuivat ja valkokankaalla alkoi pyöriä Kohta 18 -elokuva. Maarit Lallin ohjaama elokuva kertoo viidestä nuoresta miehestä, jotka painivat normaaleissa nuoruuden ongelmissa. Joskus nuoret miehet eivät ole kaikkeen valmiita ja ongelmat ovat suurempia, kuten Peten tyttöystävän abortti.

Kohta 18 on realistinen elokuva nuoruudesta, jossa viisi nuorta miestä painivat omien nuoruuden ongelmiensa kanssa. Myöskään poikien perheissä ei konflikteilta vältytä. Elokuva oli todella hyvä, koska itse pystyi samastumaan ainakin joihinkin elokuvan vaiheisiin ja nuorten miesten ajatuksiin: vanhemmat eivät ymmärrä ja kaverit ovat tärkeitä. Elokuva kuvaa hyvin nuorten ongelmia, normaalia arkea, ystävyyttä ja kapinavaihetta.

Elokuvan aitous ei yllätä, kun luin yhden näistä viidestä päänäyttelijästä osallistuvan elokuvan käsikirjoitukseen. Sillä keinolla elokuva sai varmasti enemmän todenmukaisuutta, kuin pelkästään vanhemman naisen käsikirjoittamana. Ei ihme, että elokuva on ansainnut monia Jussi -palkintoja vuonna 2013. Kohta 18 sai parhaan elokuvan, parhaan ohjauksen ja parhaan käsikirjoituksen Jussi-palkinnot.

Elokuvaan oli valittu juuri oikeat näyttelijät. Päänäyttelijät ovat itsekin nuoria ja siksi osaavat samastua hyvin elokuvaan. Lisäksi näyttelijät ovat aivan tavallisia nuoria, eivätkä millään tavalla erikoisia. Elokuvaa jaksoi myös katsoa, koska pojat ovat ilo silmälle. 

Elokuva on suomalaiseksi elokuvaksi todella hyvä. Elokuvasta välittyy hyvä fiilis ja nuoruuden ongelmiin ei jäädä rypemään, vaan elämää jatketaan eteenpäin. Yleensä elokuvissa nuorilla on todella suuria ongelmia, kuten huumeita ja kadun pohjalla rypemistä. Tässä elokuvassa kuitenkin ongelmat rajoittuvat aivan normaaleihin 17-vuotiaiden ongelmiin. Elokuvan alussa kuitenkin odotin jollain tapaa jotain juonta, mutta loppupeleissä elokuva on tällä tavoin paljon parempi. Elämässä ei tarvitse tapahtua normaaleja kummempia asioita ja silti nuoruus on parasta aikaa.